KYSYMYKSET


Tälle sivulle kokoan ihmisten minulle esittämiä kysymyksiä ja vastauksiani niihin. 

Voit kysyä minulta uuden kysymyksen yhteydenottolomakkeella painamalla tästä.


Viimeisimmät kysymykset:


11.08.2019
Miten voin antaa todella anteeksi?

Kukka on 26-vuotias helsinkiläisnainen. Kun Kukka oli lapsi, hänen äitinsä pahoinpiteli häntä mm. fyysisesti.

Nykyään hänen äitinsä ottaa häneen tiheästi yhteyttä. Mikäli Kukalla ei ole aikaa nähdä hänen äitiään, Kukan mukaan tämä yleensä suuttuu siitä.

Toki heidän välilleen mahtuu muutakin, myös hyviäkin asioita. Mutta lopputulos on, että Kukka kokee äitinsä takia toistuvasti ahdistusta.

Kukka käy sen takia terapiassa. Hän haluaisi kaikesta huolimatta antaa äidilleen anteeksi, mutta ei ole löytänyt siihen keinoa.

Kuinka voimme antaa anteeksi niille, jotka aiheuttavat meille ahdistusta, kärsimystä, tai muuten pahaa oloa?

Tähän kysymykseen emme voi Kukan tapauksessa soveltaa suoraan niitä ajatuksia, että me itse aiheutamme kaikki omat tunteemme. Jos joku lyö meitä, se sattuu fyysisesti. Tällainen kipu ei ole pienen lapsen, eikä usein isomman aikuisenkaan hallittavissa.

Toki moni uskoo, että kivun jälkeiset tunteet ovat jo itsemme hallittavissa, mutta toisaalta ne eivät kuitenkaan ole erillään fyysisestä kivusta. Ja se taas ei ollut itsemme hallittavissa.

Joissakin tapauksissa puhuminen kipua aiheuttaneelle henkilölle voi auttaa. Mutta aina se ei kuitenkaan tuota tulosta.

Vaikka haluaisimmekin, emme pakosti saa kipua aiheuttanutta henkilöä kokemaan tekojaan sellaisina kuin me ne koemme. Onkin siis parempi, jos emme jätä tämän asian ratkeamista sen varaan, mitä hän on asiasta mieltä.

Mitä voimme siis tehdä omassa elämässämme helpottaaksemme anteeksiannon prosessia?

Minusta tärkeintä on vahvistaa luottamustaan siihen, että tällaisesta voi selvitä. Että mikään ei olekaan peruuttamattomasti pielessä, vaikka siltä tuntuisikin. Kun uskomme omaan selviytymiseemme, anteeksi antaminen voi tuntua astetta helpommalta ajatukselta.

Jos omaan selviämiseen on vaikea luottaa, meidän tulee tehdä mitä tahansa, että luottamus siihen lisääntyisi.

Esimerkiksi tätä Kukka jo tekee: Hän puhuu jollekulle, jolla on aito kuuntelemisen taito. Saatat hämmästyä, miten paljon se helpottaa, kun voit puhua ongelmastasi jollekulle, joka oikeasti kuuntelee.

Hyvän kuuntelijan tunnistaa siitä, että hänellä ei ole kiire neuvoa sinua. Hän kuuntelee, kun kerrot, kunnioittaa sinua ja pyrkii ymmärtämään tilannettasi. Siitä kaikki lähtee.

Tämä on asia, minkä moni lääkäri ja muu ammattilainen unohtaa helposti kiireen keskellä. Uskon, että se on samalla myös syy siihen, miksi niin moni hoitomuoto epäonnistuu.

Loppujen lopuksi hyviä kuuntelijoita kuitenkin on olemassa. Meidän pitää vain löytää sellainen jostain. Sellainen voi olla terapeutti, valmentaja, tai vaikka hyvä ystävä.

Toki hyvän kuuntelijan löytäminen ei ole ainoa asia, mitä voimme tehdä kasvattaaksemme luottamusta selviämisen prosessiin:

Voimme myös tutkia muiden väkivallasta, ym. kauhukokemuksista selviytyneiden ihmisten tarinoita. Vaikka heidän tarinansa poikkeaisivatkin omistamme, voimme silti saada luottamusta siihen, että tämänkaltaisista kokemuksista voi ylipäätään selviytyä.

Voit myös kokeilla myös seuraavanlaista toimenpidettä tilanteeseesi. Se saattaa kuulostaa aluksi hullulta, mutta kokeiltuasi sitä saatat yllättyä sen tehosta:

Nouse seisomaan. Pidä selkäsi suorassa ja kiinnitä huomiota koko olemukseesi ja ryhtiisi. Seiso kuin sankari, joka on tullut voittamaan.

Sano itsellesi: "Minä selviän tästä."

Sano se itsellesi itsevarmasti. Lisää lauseeseen vaikka jokin kirosana, tai muu voimasana, jos siltä tuntuu.

Tärkeintä on, että saat sanomiseen tunnetta. Sano siis itsellesi "Minä (valitsemasi voimasana) selviän tästä".

Sano se ääneen, jos mahdollista. Mikäli olet esim. bussissa, etkä halua kuulostaa mielipuoliselta, istu suorassa ja sano se itsellesi jämäkästi mielessäsi.

Jatka lausetta halutessasi.

Tärkeintä on, että teet tämän tunteella, sillä sen tekeminen konkreettisesti muuttaa ajatteluasi. Ennen olit uhri, nyt olet selviytyjä!

Itse asiassa tämän tekeminen ei muuta pelkästään ajatteluasi, vaan myös aivojesi fyysistä rakennetta. Näin toteaa ainakin neurobiologiaa laajasti tutkinut tohtori ja psykologi Bill Crawford.

Toinen toimenpide, mikä voi helpottaa selviytymistä, on muokata tietoisesti niitä lauseita, joilla kerromme kokemuksistamme. Esimerkiksi minulla on ollut ylitsepääsemättömiä riitoja yhdessä aikaisemmassa parisuhteessani. Sanoin tätä ohjetta noudattaen itselleni: "Olihan meillä ajoittain pientä kränää."

Totta puhuen kun sanoin nämä sanat itselleni, purskahdin nauramaan. Vaikka kyseessähän oli vakavat asiat! Mutta "pientä kränää" tuntui niin törkeältä vähättelyltä, että se pysäytti minut totaalisesti. Se muutti tapaani suhtautua koko tähän menneeseen suhteeseen.

Pysäytä sinäkin itsesi. Sano jotakin, mikä saa sinut miettimään. Älä kuitenkaan muuta totuutta, mutta kokeile rohkeasti eri tapoja kertoa siitä.

Tämän noudattaminen niin ikään muokkaa ajatteluasi, ja mikäli neurobiologiaan on uskominen, myös aivojesi fyysistä rakennetta.

Tässä olivat pääpiirteittäin ne keinot, joilla itse lähtisin vahvistamaan luottamustani selviämisen prosessiin:

- Etsimme ja löydämme hyvän kuuntelijan. Sellainen voi odottaa meitä lähempänä kuin luulemmekaan.

- Lisäksi tutustumme niihin muiden ihmisten selviytymistarinoihin, jotka koskettavat eniten itseämme.

- Alamme myös kertomaan itsellemme jämptiin sävyyn, tarvittaessa voimasanojen kera, että selviämme tilanteestamme.

- Ja lopuksi: kerromme itsellemme kokemuksistamme uusilla tavoilla. Näin tekemällä vahvistamme luottamusta selviytymiseemme.

Mistä sitten tiedämme, että nämä konstit toimivat? (Sen lisäksi, että voimme todeta löytäneemme hyvän kuuntelijan, kannustavia selviytymistarinoita ja tehokkaita harjoituksia?)

Huomaamme sen arkisessa elämässämme. Selviytymisen merkkejä voivat olla esimerkiksi seuraavat asiat.

- Tulemme kestävämmiksi: Emme enää reagoi niin voimakkaasti negatiivisiin tunteisiin asiamme liittyen. Ja kun reagoimme, palaudumme niistä nopeammin kuin aikaisemmin.

- Emme enää muistele menneitä ikäviä tapahtumia yhtä paljoa kuin ennen.

- Kykymme nähdä inhimillisyyttä myös ongelmaamme liittyvissä ihmisissä kasvaa.

- Emme syytä itseämme tekemistämme virheistä, ainakaan yhtä ankarasti kuin ennen.

- Hyväksymme koko elämänhistoriamme kokonaisuutena. Emme haluaisi enää niinkään muutella sen osia. Sen sijaan haluamme keskittyä enemmän tähän hetkeen ja tehdä tästä päivästä niin hyvän kuin ikinä mahdollista.

Tämänkaltaisia paranemisen merkkejä voisi keksiä enemmänkin. Tärkeintä näissä on pitää fokus siinä, mikä menee paremmin kuin ennen.

Toivon aidosti, että saat vastauksestani voimaa ja luottamusta omaan selviytymisen prosessiisi! Kaikkea parasta sinulle päivääsi, Kukka! Pidetään yhteyttä! ❤️